Konsa elämme härkäviikkoja sekä läpileipien aikaa
niin juhlan kimallus
on mennyttä elämää joksikin aikaa.
Jotain tilpehööriähän tuonne lyhtyyn on laitettava tuumaiin
muutoin se näyttää ihan jonkun muun lyhdyltä kuin minun.
Ka, Strömsössä tekivät munakennokukkasvaloketjun.
Joskos minäkin.
Jätetäänpä tuo joskos pois
siis tuumasta toimeen.
Voin vaan todeta, jotta olen uhmannut kolesterolia
ja syönyt kananmunia riittävästi muodossa jos toisessakin.
Olen soitellut naapureitten ovikelloja tyhjien munakennojen toivossa.
Onneksi naapurini ovat jo tottuneet olemaan naapureitani.
Niin tottuneita,
jotteivät oikeastaan edes kysele enää:
mitä ihmettä?
Yksi mieli mottoni on
toisen roska on toisen aarre.
Mutta kuinkas sitten kävikään ...
kaikista pyrkimyksistä huolimati
yhtä jäi paitsi.
Arvaatkos mitä jääkaapissa olevan munakennon kyljesssä lukee?
OLE VAROVAINEN!
Emmumamma sanoi aina,
jotta väri lähtee
sormista/käsistä
ja niinhän se
totta vie tekee
koskaan ei voi lopullista
väriä tietää ennalta.
Se on niin fiiliksestä kiinni
tahi
värituubista turahtaneesta värimäärästä.
Sitten vaan maalatut kukkaset
piuhaan kiinni.
Siellä ovat
lyhdys'
ja lyhty
lipaston päällä.
Jottei nämä härkäviikkojen päivät käy
yks'totisiksi
niin leikitellään, jos ei muulla
niin katsantotavoilla.
