perjantai 26. helmikuuta 2016

Tota noin mä ihan äkkiä

Niinhän sitä moni luulis sano vanha kansa.
Jep' ja Tarinalla usko luja ...
ihan äkkiä joutuisastihan minä yhden postauksen teen.

Vävy teki koneelleni päivityksen viime vierailulla.
Nyt tietokoneen kanssa painiessani



olen todennut, jotta minulla on kuvia niin maan mahottomasti.

Mutta sainpas siirrettyä kuvia, kun aikani olen väkertänyt.
Ähäskutti tietokokeiden päivitykset sun muut hommaa hankaloittavat jutut.
Ai'jai jotta joku paukuttaa onnistuinps fiiliksellä henkseleitä.

Se mistä aioin tehdä postauksen alkaa tuon yllä olevan prologin jälkeen
ihan justiinsa.

Kupperiskeikassa tärvääntynyt olkapääni alkoi keljuilemaan tosissaan.
Kylkeä käännellessäni heräilin pitkin öitä.
Pyörijä, kun olen.

Pitemmän päälle repaleisiin yöuniin leipääntyy ja silloin asialle on tehtävä jotain.
Lääkärin pakeille on päästävä.
Eipä tarvitse olla kummoinenkaan ennustajaeukko tietääkseen,
ettei tytestä lääkärin vastaanottoaikaa saa.
Toiveikkaana kuitenkin kokeilin kepillä



jäätä.

Noh, aikanaaan haverin jälkeen
 kävin olkapään kanssa kaupunkimme yhdellä lääkäriasemista.
Sinne siis ajanvaraus.
Nappasin netistä sen ensimmäisen ajan, joka oli tarjolla.

Kone kertoi ilmoittautuessani
vastaanottoon 11 min aikaa, 
huone 11.

Hitusen oli vastaanottohuone hakusessa



mutta löytyihän se.

Niin oli söpöt



tuolit odotustilassa.

Lukemistakin oli



tarjolla.

Arvatkaapa kuka nauraa hekotteli ja hihitteli vedet silmissä.

Siis, olen tilannut ajan lastenlääkärille ...
noh' olenhan minä lapsi.
Hitusen vaan varttuneempi tyttönen.
Isikin on päässyt oikein miehen ikään...
hitusta vajaa 80v.

Oli lääkärikin ensin yllättyneen näköinen,
kun näki Tarinan noustessa kuultuaan kutsun.
Totesin hänelle, jotta nyt tuleekin varttuneempi tyttönen.
Kasvoillani oli varmaan melkoinen virne, eikä mikään hymynkare.
Vinkkasin varmaan tapani mukaan silmääkin.
Lääkäri setä kertoi olevansa myös yleislääketieteen erikoislääkäri
 ja osaston johtaja.
Mistä hän olisi tiennyt ensitapaamisella minun 
nikkaavan silmää, heilauttelen kulmia sekä hymyilen/virnuilen
liki aina.

Kiputorppeja tuli coktail 
sairausloma menee muutaman päivän loman kanssa päälletysten.
Luulen, jotta olkapää asettu ja pääsen lomalle suunnitelma b:n mukaan.

Seuraava setti on käs'töitä.

Jämistä & jämien jämistä, langanpätkistä 



sukat iha itelle.

Prinsessan Barbien karderobiin



tein uudeen asun.

Viel' jonon jatkoksi 

valokuvaushaaste 8.



nappi.

Konsa pidän niin kovasti napeista niin 
teinpä kerran napeista lampunvarjostimen
köökinakkunalle.

Juu'u viel' yksi nappi



jos joku tietäisi minkä asepuvun nappi se tämä on?

Vielä on muuan päivä allakassa talvea ja 
bonuksena karkauspäivä
ennen kuin pääsemme maaliskuuhun aloittamaan kevään.

Olkaa iloisia 



ja naurakaa paljon!


torstai 18. helmikuuta 2016

Valokuvaushaaste 7

Seitsemäntenä aiheena on vuodenaika.

Se etukevät loppui ja talvi tuli uudelleen.

Siis 



kevättalvi.

torstai 11. helmikuuta 2016

Valokuvaushaaste 6

Muisto



Tauoton vesisade on muotoillut jäälyhdyn 
pelkäksi muistoksi talvipakkasesta.

Kuopuksen kanssa pähkäilimme tätä säätilaa molemmat enempi ja vähempi väsyneinä.
Mikäs' vuodenaika se nyt oikein onkaan?
Kuopus totesi takatalvi. 
Minä kiistämään, jottei voi olla takatalvi, kun on vielä talvi.
Kuopus sai loistoidean, jotta on etukevät.

Jep' nyt on etukevät ja huoltomiehet saavat kaivaa esille 
lumikolien sijaan ruohonleikkurit etukevään innoittamina.

Roiskuvia rapakelejä sekä mukavia pikkupurojen puuhailuja!